Tonle Sap ja elämää jokivarsilla

Aikainen aamuherätys ja ohjelmassa siirtyminen Siem Reapista Battambangiin. Maateitse siirtyminen olisi tapahtunut huomattavasti sutjakammin, mutta valitsimme kulkuvälineeksi veneen, jonka arvioitu matka-aika olisi jotain 6-10 tunnin väliltä, riippuen esimerkiksi siitä kuinka monta kertaa vene matkan aikana hajoaa. Tästä reissusta tuli etukäteen luettua ristiriitaisia kommentteja, joista osassa ylistetään reissua kunnon elämykseksi ja toisissa sanotaan sen olleen piinaavin ja hirvein matka ikinä. Nämä vaihtoehdot mielessä olimme varustautuneet reilulla juomavarastolla, sipseillä, kekseillä ja muilla naposteltavilla, joten ainakaan janoa ja nälkää emme tulisi kärsimään.

Matka alkoi lupaavasti, kun heti alkumetreillä tuli ongelmia meidän jättimäisten matkalaukkujen kanssa. Mutta ei hätää, paikalliset ovat hyviä pelaamaan tetristä ja organisoimaan. Paatti oli jo meidän saapuessa tosi täynnä, mutta silti sinne ängettiin vielä hirveä lauma ihmisiä katolle. Siellä sitten oltiin silleinä purkissa ja matka saattoi alkaa.

Ensin menimme Tonle Sap -järvelle, missä asuu 1115 perhettä kelluvissa taloissaan. Järven koko ja vedenpinnan korkeus vaihtelevat suuresti vuodenaikojen välillä. Kuivalla kaudella pinta-ala on 250 km2 ja vedenpinnan korkeus 1,5 m. Sadekaudella vastaavat luvut ovat 12 000 km2 ja 12 m. Tämä asettaa haasteita myös talojen rakennukselle. Osa asumuksista keikkuu melko korkealla keppien varassa.

6,5 tunnin matkan aikana ohitimme paljon pieniä kyliä ja pääsimme ihmettelemään jokivarren elämää. Välillä paattimme kulki niin pieniä väyliä pitkin että puut hyökkivät veneen sisään. Välillä reittiä ei ollut ollenkaan ja ajoimme niin tiheän kasvillisuuden joukossa että sen jälkeen meni tovi kunnes kaikki rehut oli irroitettu veneen moottorista ja matka saattoi jatkua.

Venematka oli ikimuistoinen ja mielenkiintoinen kurkistus paikalliseen yksinkertaiseen elämäntyyliin. Ihminen pärjää loppujen lopuksi melko vähällä ja näillä ihmisillä isonkin perheen elämä mahtuu yhteen pieneen veneeseen. Ruoka nousee läheisestä lätäköstä ja asuinpaikka vaihtuu tarvittaessa. Lapset vilkuttelivat iloisesti ilkosillaan ohi ajavalle turistipaatille ja ruuat valmistuvat nuotioilla. Reissu oli taas hyvä muistutus siitä, kuinka meillä on jo enemmän kun tarpeeksi ja pienistä on turha valittaa.