Saareen saavuimme rankkasateen piiskatessa. Odottelimme tovin sateen laantumista ennen kuin lähdimme raahaamaan vedettäviä matkalaukkujamme pitkin pitkää hiekkarantaa. Ei mikään kiva homma, mutta täällä ei mitään rahtauspalveluita ollut. Näemmä.
Lukupiiri.
Sateinen sää siivitti saapumistamme saareen.
Sari osasi ottaa säästä ilon irti.
Asuimistona meillä oli kaksi telttaa ja yksi "luksusbungalow". Bungalowilaiset saivat seurakseen kylppärissä lymyilevän liskopariskunnan, telttalaiset osakseen kasan puutteita ja keskeneräisiä remppahommia. Lähdetään siitä, että iltaisin, kun tuli säkkipimeää, eivät telttojen valot toimineet. Rannallakaan ei valoja ollut. Uudet kylppärit olivat saapuessa vielä kesken. Vanhasta puuttui suihkusta se viimeinen silaus eli suutin ja letku. Miesten rakennellessa uusia kylppäreitä he purkivat senkin. Viimeisenä iltana ja lähtöaamuna ei enää mikään toiminut. Onneksi päärakennuksen yleiset vessat olivat lähellä. Yöt teltassa olivat kuuman kosteita. Olisihan niissäkin tuulettimet olleet, vaan kun eivät toimineet.
Uusi kylppärimme (vas.), jota emme saaneet korkattua käyttöön. Oikealla telttamme.
Paikan pitäjä on hauska ja avulias saksalainen jässikkä, mutta selväksi tuli, että asuimistoissa hommat hoidetaan suurpiirteisesti sinne päin, eikä isäntä katso sen kummemmin työmiestensä jäljen perään tai aseta niille kummoisia laatuvaatimuksia.
Sen verran paikallisesta kilpailusta saimme kuulla, että saksalaisen isännän kolme venettä on viime aikoina poltettu ja toisen yrittäjän sillasta varastettu lautoja. Sabotaasia, mikä lie perimmäisenä syynä.
Saapumispäivän päätapahtuma ei liittynyt yllä oleviin, vaan se oli MIIAN SYNTTÄRIT!
Sankari sai lahjaksi matkan aiheistoon sopien Tomb Raider -dvd:n. Leffaahan tähdittää muuan Ta Prohm -temppeli, jonka olimme kolunneet läpi Siem Reapissa. Lisäksi synttäriä juhlittiin kuohuvalla sekä erityisesti Miiaa varten toivotulla jälkkärillä, joka sisälsi lettuja, paistettuja banaaneja suklaalla ja hedelmiä.
Kakkospäivä loputtoman valkoisen hiekkarannan paratiisisaarella kului verkkaisesti meressä, lueskellen, kaljoitellen ja hyvin syöden. Tuossa kauempana naapurissa on pössyttelijöiden baari ja ravintola, jonka tofuburgerit olivat oikein herkulliset.
Aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli improvisoitua vesijumppaa. Sen jälkeen kutsuivat kirjat. Moni meistä on ostellut matkan varrella punakhmerien aikaa käsitteleviä opuksia ja ne ovat päässeet heti luettaviksi.
Illan päätteeksi kävimme vielä tsiigailemassa planktoneita. Eli uikkarit päälle ja pimeään mereen kahlaamaan ja heiluttelemaan käsiä. Liike aktivoi planktonit, jotka näkyvät vedenalaisena tähtisateena. Sätkimisen lomassa Sari sytytti välillä lamppunsa, jotta saimme ihailla meressä pomppivia lentokaloja.
Porukan neljä sukeltajaa saivat sukelluksetkin sovittua seuraavalle päivälle.
Allekirjoittaneen jännitysmomenttina oli äänen vienyt flunssa, jonka taltutukseen tuli kokeiltua niin valkosipulista ja tulista ruokaa, rommitotia, Finrexiniä, kipulääkettä kuin Jägermeister-snapsiakin. Jälkimmäinen oli saksalaisisännän ehdotus. Ihmeteltyäni yhden sijaan kahta täyttä snapsilasia, hän totesi, ettei Jekkua sovi juoda yksin, ja tarttui toiseen lasiin, Niinpä kippis, kilautus ja yrttiviina polttelemaan kurkkua.
Kavereita:
Luksusbungalowin liskopariskunta.
Munia?!?!
Isukki.
Ujo pentu, joka pelkäsi isukkiaan.
Majapaikan mammalla oli 7 muutamien päivien ikäistä pentua.
Mama sai aamuisin juusto-omeletin jämämme. Muutoin hänelle näkyi olevan tarjolla lähinnä riisiä ja kasviksia.
Pikkiriikkisiä kamuja ja heidän pyörittelemiään palloja oli ranta täysi.
Naapuruston leikkisä kolmikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti