Tällaista tuli opittua miinamuseossa. Matkaan Cambodia Landmine Museum and Relief Centeriin kului tuktukilla Siem Reapista tunti. Ylihintaa tuli maksettua reippaasti, sillä olin yksin liikenteessä, eikä ensimmäinen etappi, villieläinhoitola, ottanut onnistuakseen myöhäisen lähtöajan takia. Kuskin mielestä. Siinä nopeita päätöksiä tehdessä tinkaaminen unohtui.
Mutta asiaan. Miinamuseo henkilöityy vahvasti entiseen lapsisotilas Aki Raan. Noin vuonna 1970 syntynyt Aki Ra pärjäsi mainiosti punakhmerin kansanmurhaajien joukoissa ja latoi maahan miinoja muiden kanssa. Päivän alkaessa lapsi saattoi saada 3000 miinaa ja käskyn laitella ne maahan päivän aikana. Jos miinoja jäi yli, oli palkkana kuolema. Tottelivatpahan seuraavat käskytettävät paremmin, kun tiesivät, mitä laistamisesta seuraa.
Kuva: Aki Ra purki miinoja yksinkertaisilla työvälineillä.
90-luvun lopulla Aki Ra alkoi purkaa miinoja Kambodzan maaperästä. Hän käytti hyvin yksinkertaisia työkaluja apunaan. Miinamuseon erilaiset miinat, jotka olivat peräisin Kiinasta, Venäjältä, Tsekkoslovakiasta, Vietnamista, Yhdysvalloista, Itä-Saksasta, Bulgariasta, Singaporesta sekä kotimaista tuotantoa, ovat juurikin Aki Ran purkamia. Hänen metodinsa eivät mitenkään vastanneet turvallisuussuosituksia ja vuonna 2006 häntä vaadittiin lopettamaan vaarallinen purkutyö. Näin hän tekikin. Vuotta myöhemmin ensimmäinen versio miinamuseosta avattiin.
Tätä nykyä Aki Ran yhdistys on asuttanut, kuntouttanut ja kouluttanut noin 40 lasta. Valtaosa on miinojen mutiloimia, mutta joukossa on myös muun muassa katulapsia ja polioon sairastuneita. Aluksi lapset asuivat Aki Ran ja hänen jo edesmenneen vaimonsa luona, mutta nykyään heidän asuinpaikkansa sijaitsee miinamuseon takana olevassa keskuksessa.
Kuvat alla: Kahdessa ensimmäisessä maalauksessa lasten kuvaus tilanteessa, jossa miinaonnettomuus tapahtui. Kahden jälkimmäisen maalauksen aiheena tulevaisuuden toiveet.
Miinojen purkutyö jatkuu. Tällä hetkellä sitä tekee 3500 henkeä, mutta tarve olisi 35 000. Kansainvälisesti tahtoa ratkaista vakavaa vaaraa ja ongelmaa ei ole. Suomi on auttanut urakassa 2010-luvulla siinä 7 miljoonalla dollarilla vuosittain. Ruotsin avun määrä on vaihdellut 12-14 miljoonan välillä. Eniten apua on tullut Yhdysvalloista, noin 140 miljoonaa vuosittain, toiseksi eniten Japanista, 43-58 miljoonaa. Asukasta kohden eniten on auttanut Norja. Norjan viime vuosien tuki on liikkunut 50 miljoonan hujakoilla, norjalaista kohden se tekee kymmenisen dollaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti