Strobot vilkkuen taivaaseen

Kambodzan loma alkoi vauhdikkaasti, kun etujoukot olivat tehneet varsinaisen löydön kulkuneuvoksi. Kaksi päivää suhattiin siis Angkorin temppelialuetta strobot vilkkuen ja musiikki pauhaten rock and roll tuktukin kyydissä. Karaoken laulaminenkin olisi tuktukissa onnistunut, mutta se jätettiin suosiolla väliin. Aina menopelimme pysähtyessä ryntäsi paikalle lapsia laumoittain, ja pettymys oli suuri, kun saavuimme temppelireissultamme keskeyttämään piirrettyjen katselun.

Temppelit olivat vaikuttava näky - koristuksina oli paholaisia ja jumalia käärmeineen, suu auki mollottavia leijonia kuvaamassa vaurautta ja olipa kuningas Jayavarman VII sitten komistanut eräänkin temppelin (Bayon Angkor Thomissa) omalla naamallaan (kyseessä saattaa tosin olla myös Brahma tai kuskimme mukaan jopa yhdistelmä kuninkaasta itsestään ja Buddhasta). Osa temppeleistä oli myös sujuvasti kääntynyt hindulaisuudesta buddhalaisuuteen kuninkaan vanavedessä. Jossain vaiheessa temppeleihin alkoi kyllä jo melkein turtumaan, kivikasoja vierekkäin ja toisensa perään. Mutta kyllä sitten aina se seuraava temppeli taasen yllätti omalaatuisuudellaan. Ehkä yksi vaikuttavimmista oli melkein viimeisenä kohteenamme ollut Tomb Raider temppeli, jossa puut kasvoivat läpi rakennuksen seinistä ja katoista. Ko. temppeli ei siis ole saanut nimeään Angelina Jolien tähdittämän elokuvan mukaan (toim. huom. nimi on Ta Prohm), vaan kyseistä leffaa on paikassa kuvattu. 

Ehkä pienoinen pettymys oli auringonnousun katseluretki Angkor Watiin, päivä kun valkeni jossain pilviverhon takana. Mutta olihan se kieltämättä aika pähee paikka olla aamiaispicknickillä. Samaisessa paikassa myös tultiin hyviksi kopauttamalla kolme kertaa rintaan kaikukammiossa ja näin ollen saavutettiin taivaspaikka. Kiivettiin toki myös taivaaseen, jonne meno oli turisteille tehty helpoksi puisilla rappusilla. Alkuperäisiä portaita oli tarkoitus lähinnä ryömiä, koska eihän taivaaseen menon kuulu vaivatonta olla. Vaatteiden suhteen eivät toki matkailijatkaan saaneet liiaksi rietastella. Eli sen lisäksi, että temppelialue on argeologinen nähtävyys, on se myös pyhiinvaelluspaikka ja jos kaikkialle mielii päästä ei kannata ainakaan hihattomissa topeissa porteista yrittää. Edes huivi ei kaikkialla riitä olkapäiden peitoksi.

Ajoittain tuskainen kuumuus, silmiin valtoimenaan valuvat kirvelevät hikipisarat ja täydellinen voimattomuus hieman häiritsivät temppeliseikkailuja. Viimeisellä, jollain ihan pienen pienellä, temppelillä osa porukasta jopa jäi rock n' roll tuktukkiin pehmeille lepoasentoon käännetyille penkeille pää karvatyynyihin uppoutuneena torkkumaan. (Ei olisi kuulemma kannattanut, oli vissiin hieno.) 

Kambodzalaiset muuten nauravat koko ajan. Ihan sama mitä sanoo. Hieman on jäänyt epäselväksi tosin se, että nauravatko he meille vai meidän kanssa. Toinen merkittävä piirre on se, että tuntuvat ymmärtävän suomea. Tämä tosin tekee reissusta huomattavan helppoa, kun nyt esimerkiksi aina tulee se juuri oikea juoma nokan eteen. Iso vesi, kiitos!