Olimme varanneet oppaan Hanoi Free Tour Guidelta ja he järjestivät kuskin huolehtimaan ajoista keskustassa sekä lentokentän ja keskustan välillä.
Jotenkin ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui ruumiskatselmus eli vierailu presidentti Ho Chi Minhin mausoleumissa. Siellä vuonna 1969 kuolleen herran balsamoitu ruumis lepäsi hämärässä, kelmeässä valossa. Ympärillä seisoi tanassa neljä valkopukuista sotilasta. Valokuvaaminen oli ikävä kyllä kiellettyä niin sisätiloissa kuin rakennuksen välittömässä läheisyydessä. Noottia tuli heti. Se tuli kokeiltua jo ulkona. Jono mausoleumiin kulki sutjakasti ja reitti oli onneksi katettu, sillä sadekautenakin sää on kuuma. Kosteudesta puhumattakaan.
Oppaamme, nuori kääntäjäopiskelija kertoi, että ruumis matkustaa joka vuosi neljäksi kuukaudeksi Venäjälle kunnostusta varten. Vietnamille lienee paras pitää välit kunnossa, jotteivät menetä ikoninsa maallista kuorta ikiajoiksi. Aikastamoista.
Kuva: Ho Chi Minhin palatsi. Pressa itse viihtyi viimeiset elinvuotensa jokusen sadan metrin päässä vaatimattomammissa puitteissa.
Toiseksi ehdimme käydä Hoa Lo -vankilamuseossa. Ranskalaisten hallinnan aikaan vankila täyttyi poliittisista vangeista, niin miehistä kuin naisista. Naisvangeilla saattoi olla myös jälikasvua mukana vankilan ala-arvoisissa oloissa, joissa ruoka oli lähellä jätettä ja kidutus tavallista. Kidutustavoista oli esimerkkivälineistöä esillä museossa. Jalkapuut olivat kovassa käytössä. Päivittäin kävelyyn oli varattu vartti, muuten vangit olivat toisesta jalastaan lukittuina vierekkäin.
Myöhemmin vankila täyttyi kiinni jääneistä jenkkisotilaista. Propagandavalokuvien mukaan heitä pidettiin kuin kukkia kämmenellä.
Kuva: Hoa Lon vankila.
Pikainen Hanoin pyörähdys päättyi lounaaseen Com Chay Nang Tam -vegeravintolassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti