Ho Chi Minh, tunneleita ja karvakavereita

LToisena kaupunkipäivänä suuntasimme kohti Cu Chin tunneleita sekä Cu Chi Wildlife rescue -paikkaa. Oli melkoisen hankalaa saada ostettua tämä päiväretki, koska kukaan ei jostain syystä halunnut viedä meitä tuonne eläinpaikkaan. Osan mielestä se on liian vaarallista, toiset sanoivat että se on mahdollisesti kiinni, sitten se oli loppuunmyytykin. Olimme jo tyytymässä pelkkiin tunneleihin, kunnes se sitten ykskaks järjestyikin. Ilmeisesti todellinen ongelma oli siinä, että olimme tekemästä varausta liian myöhään.

Ensin suuntasimme tunneleille, joita kansallinen vapautusrintama on käyttänyt Vietnamin sodassa mm. piilopaikkoina, kulkureitteinä, varastoina, sairaaloina ja majoituspaikkoina. Tunneleita on yhteensä jopa 200 km. Pääsimme kokeilemaan alkuperäisen kokoista tunnelia sekä myös etenemään turisteja varten laajennetuissa maanalaisissa tunneleissa. Alkuperäisen kokoiseen mahtui juuri ja juuri ahtamaan itsensä, mutta pois yrittäessä meinasi jo meikäläinenkin juuttua kiinni. Laajennetuissa tunneleissa 20 m oli jo melkoinen koettelemus kuumuuden vuoksi.

Alkuperäisen kokoinen kolo.

Maanalaista tunneliverkostoa

Tunneleiden jälkeen lähdimme moikkaamaan karvakavereita Cu Chi Wildlife Rescue -nimiseen paikkaan, missä asustaa mm. apinoita, karhuja, kilpikonnia, loreja, saukkoja, muurahaiskäpy, karhukissa, käärmeitä, puuleopardi, lintuja ja muita pelastettuja reppanoita. Eläimiä on pelastettu ihmisten kodeista, salakuljetuksista, farmeilta, kiinalaisesta lääketeollisuudesta tai ihan vaan jos ovat loukkaantuneet tai jääneet orvoiksi. Villieläimet on tarkoitus sopeuttaa ja palauttaa takaisin luontoon, mutta kaikissa tapauksissa se ei ole mahdollista. Mielenkiintoinen vierailu ja paljon olisi ollut kysyttävääkin, mutta valitettavasti meille tiloja esitellyt manageri ei puhunut juurikaan englantia.

Karhu vilvoittelee

Pelastettu aappa

Kotikulmien hälinää

Vietnamilainen tilamopo

Loppuilta kuluikin kotikulmilla. Reilut 2 päivää Saigonissa ei ehkä ollut ihan tarpeeksi, mutta ehkäpä joku kerta uudelleen. Saigonista matkamme jatkuin 17 tunnin junamatkalla kohti Da Nangia ja Hoi Ania. Olimme varanneet 6 hengen hard sleeper-hytin, jonne ahtautuminen kera  kuuden jättimäisen matkalaukun oli todellinen saavutus. Onneksi joukossamme oli hyviä tetriksen pelaajia. Juoksimme vielä ennen junan lähtöä ostamaan olutta mukaan ja ilta sujuikin läheisissä merkeissä Mirvan synttäreitä juhlien. Laajensimme hyttiämme hieman käytävän puolelle ja hyvin se sujui vaikka jouduimmekin istumaan polvet korvissa nenät vastatusten. Raksuja, olutta ja juustoa. Jou.