Päivä kuoleman kentillä

Tänään oli kurja päivä. Kurja siinä mielessä, että koko päivä keskittyi järjettömien tappamisten ja kiduttamisen ympärille. Kommunistinen punakhmerien puolue nousi valtaan 1975, jonka jälkeen kaupungit tyhjennettiin ihmisistä kolmessa päivässä. Puolue tahtoi kitkeä maasta kaikki oppineet ihmiset. Maalaiset ja oppimattomat oli hyviksiä ja kaupunkilaiset sekä koulutetut ihmiset pahiksia. Silmälasien käyttö oli riittävä syy leimautua älykkääksi pahikseksi, joka täytyi kitkeä maasta.

Ensin tehtiin kierros Killing Fieldseillä, jossa saimme kuulla shokeeraavia tarinoita siitä, miten rekkalasteittain tavallisia kambodzalaisia ihmisiä tuotiin Killing Fieldseille tapettavaksi. Alkuun rekat kävivät tuomassa "lastin" kerran kolmessa viikossa, kunnes uhrien määrä kasvoi 300 ihmiseen joka päivä. Alun perin Killing Fields oli kiinalaisten hautausmaa, mutta tästä ei paljon jälkiä ollut enää jäljellä. Luotien säästämiseksi keksittiin monenmoiset keinot ja mm. lapset tapettiin hakkaamalla jaloista kiinni pitäen päätä puuhun. Ennen naisten ja lasten joukkohaudan löytymistä ihmetystä olikin herättänyt iso puu, josta löytyi verta ja aivojen jämiä. Osassa joukkohaudoista oli edelleen nähtävissä luun kappaleita ja hampaita. Sateiden myötä luita ja vaatteiden riekaleita nousee edelleen maasta esille.

Killing Fieldseiltä jatkoimme rattoisaa retkeämme S-21 vankilaan erinäisten tuk tuk -ongelmien saattamana. Ensin mopo hyytyi tienpientareelle ja lähdimme lounastamaan korjaustöiden ajaksi Tuk Tuk cafehen. Matka pääsi jatkumaan lounaan jälkeen, kunnes kärrystämme poksahti rengas. Rengasrikko tapahtui onneksemme korjaamon vieressä ja matka kauheuksien pariin jatkui jo vartin sisään.

Vankilassa saimme oppaaksemme naisen, joka oli ollut 10-vuotias punakhmerien noustua valtaan. Hän oli menettänyt suuren osan perheestään eikä tiennyt näiden kohtalosta. Nainen työskenteli riisipelloilla yli 12-tuntisia työpäiviä ja raskaista töistä aiheutuva kipu täytyi salata. Ruokaa ei ollut riittävästi ja kymmenvuotiaan tytön tukka muuttui ohueksi ja iho näytti vanhan naisen iholta. Puolue värväsi sotilaikseen ja vanginvartijoikseen nuoria, 14-21 -vuotiaita, poikia ja tyttöjä maaseudulta. Näiden nuorten lasten kasvot tuijottivat meitä kymmenistä valokuvista ja oli vaikea kuvitella nämä nuoret tekemässä hirveyksiä viattomille ihmisille, omalle kansalleen. Kukaan ei oikeastaan tiennyt kuka käskee näin toimimaan ja miksi, varmaa oli vain, että käskyjen noudattamatta jättämisellä saattaa tilata oman kuolemansa. Vielä enemmän tunteita herättivät kuvat vangeista. Osa hymyili, osan silmistä paistoi puhdas viha, osa näytti uupuneilta, osa pelkästään hämmentyneiltä. Osa oli kuvattu kidutuksen jälkeen. Osa oli jo kuollut.