Paratiisisaarelta poistuttua olikin aika vaihtaa maata. Eli eikun taksit alle ja rajalle. Vietnamiin marssi onnistui kaikilta ruuminlämmön mittauksen kautta Ha Tieniin. Mirvojen kanssa käytiin sen lisäksi, että syötiin niin maan mainiota kasvispöperöä ja juotiin olutta lasten muovituoleissa myös keräämässä erilaisia kokemuksia. Kylmän kaljan toivossa annoimme karaoken vilkkuvalojen houkutella itsemme mestaan, jossa oli yksityisiä karaokehuoneita. Sen sijaan, että meidät olisi johdatettu omaan huoneeseen, heitettiin meidät keskelle yksityispileitä. Johan alkoi kaljaa jättimäisellä jääkuutiolla, pähkinöitä ja kananluita tulla tarjontaan. Yhteistä kieltä ei ollut ja tilanne oli muutenkin jossain ahdistavan ja hysteerisen välillä kymmenen ihmisen saartaessa hämmentyneet matkalaiset kippistäen one two three yo, joten karkasimme paikalta aika pikaiseen.
Aamusta matka Vietnamissa alkoi privaatti kuljetuksella aamiaiseksi nautitun nuudelisopan jälkeen kohti Can Thota. Matkalla vierailimme haikaroiden turvapaikassa, jossa oli tuhansia tuhansia haikaroita. Haikaroita katselemaan matkattiin skoottereiden kyydissä rauhallisia polkuja pitkin. Sen verran hurjaa on mopojen meno tässä maassa, että moisista vekottimista lienee parempi muutoin pysyä kaukana ja vain väistellä niitä ja toivoa kuljettajien väistevän meitä kadunylityksissä. Matkallakin näimme onnettomuuspaikan, jossa auton ja mopon yhteentörmäyksessä oli jäljistä päätellen käynyt aika huonosti. Ja olihan iloinen oppaamme myös järjestänyt meille yllätyksen, ja kiikutti meidät krokotiilifarmille, jossa tuhannet krokot odottivat pääsyä ruoaksi ja nahkatuotteiksi. Yllätys ei ihan tainnut saada toivotunlaista vastaanottoa, emmekä halunneet jäädä luonaalle paikan ravintolaan, vaikka sieltä olisi saanut krokotiilien lihan sijaan myös kasvisruokaa. Ja näin ollen nakertelimmekin raksuja autossa mahat muristen.
Can Thoniin saavuttaessa käväistiin vielä Khmer pagodassa kuuntelemassa eroja Theravadha buddhismin ja vietnamilaisen buddhismin välillä. Täällä Naga on vaihtunut lohikäärmeeseen ja oranssi väri ruskeaan. Omana sivuhuomiona mihinkään liittymättä; täällä Buddhat ovat taasen tutun lihavia, kun Kambodzan puolella ne tuppasivat olemaan laiheliinejä. Illalla oli ohjelmassa keinolihat kasvisravintolassa (omnom) sekä iltamarkkinat.
Toisena päivänä opettajamainen oppaamme nouti meidät hotellilta aamutuimaan ja suuntasimme veneelle ja kohti kelluvia markkinoita. Siellä pienemmillä paateilla kulkevat ostajat kävivät suuremmissa paateissa sijaitsevissa myymälöissä asioimassa. Myöskin veneissä toimi kioskeja, jotka kävivät meillekin myymässä virvoikkeita. Ja käväistiin me erään myymälän katolla mutustamassa meheviä ananaksia. Kelluvilta markkinoilta ostettuja tuotteita tavataan myydä sitten maallisilla markkinoilla. Siellä mekin tutustuttiin uuteen hedelmään nimeltä mangosteen.
Veneeltä veneelle kävi tiemme, ja nyt oli paattiin saatu myös pyörät, joilla lähdettiin polkemaan sympaattista saarta ympäri. Tällä reissulla ei nälkää nähty ja ihanat hymyilevät paikalliset päästivät turistit koteihinsa; piipahdettiin pyöräyttämässä riisipaperit perheen mummun ohjeistuksen mukaan ja syötiin omat tuotoksemme sekä käväistiin herra Yhdeksäisen luona mussuttamassa seesamimunkkeja ja teetä. Rikkinäinen puhelin välitti opastusta pyöräletkan etuosasta loppupäähän, ja "pomelo" huudahdukset kajahtelivat ympäri saarta.
Mahtui ihanaan Mekong Delta päivään vielä paljon syömistä mm. toffeen muodossa. Riisiviinaamme emme nauttineen käärmeellä höystettynä, kuten paikalliset miehet, jotka sitä miehistä kuntoaan parantamaan käyttävät. Lounaaksi syötyä elefanttikorvakalaa sulateltiin myös soutaen kartiohatut päässä kekottaen. Vietnamilaiset miehet muuten käyvät töiden jälkeen olusilla ihan keskenään naisten laittaessa ruokaa kotona. Mutta sentäs ei hyvä heilu, jos sitä murkinaa ei ole ajoissa kotona nauttimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti